Grains de beauté – kauneuspilkut. Yritin googlata, olisiko suomenkielen kauneuspilkuilla jotain tekemistä tämän ranskankielisen ilmauksen kanssa, mutta en löytänyt sille vahvistusta. En myöskään sille, milloin tarkalleen puhumme kauneuspilkuista. Suomenkielessä kauneuspilkulla viitataan erityisesti kasvoissa olevaan luomeen, Marilynin malliin, kauneuspilkkuun. Mielenkiintoinen ajatus, onko kauneus siis katsojan silmissä.
Olin jälleen Pariisissa työmatkalla. Etsin tarkoituksella taas hotellin uudelta alueelta. Saanhan näin aina tutkailtua uuden osan Pariisia. Olen erityisen iloinen, että pääsin kesällä Pariisiin. Huhtikuussa Pariisista kotiinpalatessani ajattelin, että ensi vuonna tulen tänne kesällä. Se kesämatka tuli vähän nopeammin kuin olin ajatellut, mutta hyvä niin. Pariisi oli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin. Huomaan usein, miten miellyttävältä tuntuu osa tätä elämää, joka aina yllättää jollain tavalla. Toiveet on uskallettava sanoa ääneen. Pariisi heinäkuussa. Elämän kauneuspilkku.
Lähden iltakävelylle. Istun ravintolaan syömään. Turistien määrä muistuttaa, että heinäkuussa osa Euroopasta on jo lomalla: Viereiseen pöytään istahtaa pohjoismaalaisen näköinen perhe: isä, äiti ja kaksi lasta. Puheesta päättelen, että ehkä Tanskasta. Mitään sanomatta he istahtavat terassilla olevaan pöytään ja mitään sanomatta laittavat pöydät yhteen. Huomaan ensimmäisen mutkan. Ranskalaisittain kohteliaampaa olisi puhutella tarjoilijaa ja kysyä pöytää. Vaikka tilaa olisi, on se kuin kävisi esittelemässä itsensä. Ranskassa tämä tuntuu tärkeältä.
Seuraava ihmettelyn aihe tulee, kun perhe istuu katselemassa ruokalistaa. Heitä alkaa selvästi ihmetyttää, että tarjoilija ei palaa hetkeen. Ranskalaisittain olen jo tähän tottunut. Ravintolaan ei mennä syömään, jos ei ole aikaa istua. Ja toiseksi, kun ravintolaan mennään, mennään sinne viettämään aikaa yhdessä ja juttelemaan. Ruokalista tulee siinä sivussa. Itsellenikin on täällä käynyt monta kertaa, että tarjoilija käy pariin kertaa tarkistamassta tilanteen, kun jutulta ei ole ehtinyt keskittyä ruokalistaan. Puhekulttuuri pohjoismaissa on toisenlainen, mutta toki myös aikakäsityskin. Aika täällä on opettanut kärsivällisyyttä ja sitä, että kaikki ei ole niin minuutin päälle.
Perheen isää tilanne alkaa kuitenkin ärsyttää. Perheen äiti ehkä vielä osaa nauttia letkeästä Keski-Euroopan menosta, mutta iskä ei. Hän nousee ja menee sanomaan, että he menevät hakemaan jostain jotain. Äiti nostaa vähän kulmiaan, mutta perhe nousee ylös ja jättää ruokalistat pöydälle. Tarjoilija ja paikan emäntä selvästi ajattelevat, kumman moukkamaista touhua.
Näin ne stereotypiat puolin ja toisin syntyy. Jos pariisilaiset eivät pidä turisteista, tai jos ranskalaiset tuntuvat töykeiltä. Syy on, että elämme erilaisissa kohteliaisuus- ja aikakäsitteissä. Se meidän tapamme ei ole sitä joka paikassa. Tilanne oli myös jännä minulle, koska pystyin ymmärtämään molempien kulttuurien ajatusmaailman. Olemme Euroopassa, mutta kahdessa eri maailmassa. Toiseen kulttuurin sopeutuminen tarkoittaa uusien ajatus- ja käsitysmallien sulautumista osaksi omaa ajatusmaailmaa. Kaikesta tulee helpompaa, kun oppii ymmärtämään, mitä toinen haluaa tai odottaa.
Lähtiessäni pois huikkaan mercit paikan omistajalle ja bonne soiréet. Ehkä vain todistaakseni, että ei me pohjoismaalaiset tarkoituksella moukkamaisia ole.
Etelässä huomaan, että monen vuoden jälkeen olen alkanut löytää ystäväpiirin. Etelän ihmiset ovat hyvin hidasta tyyppiä, vielä hitaampia kuin pariisilaiset. On vienyt uskomattoman paljon aikaa ja kärsivällisyyttä tutustua ihmisiin. Ottaa hiljalleen askeleita kohti tuttavuutta, ystävyyttä. Sitten yhtenä päivänä, sen huomaa, että jää on murtunut. Toisia asioita ei voi hoputtaa. Joskus vain omat odotukset eivät kohtaa todellisuuden kanssa, jossa elää. Joskus on oltava kärsivällinen, istuttava paikallaan ja nautittava hetkestä, vaikka mieli tekisi kiiruhtaa. On ehkä vain löydettävä, miltä kannalta elämän kauneuspilkkuja katsoo.
Un matin comme tous les autres – Aamu kuin mikä tahansa muu
Un nouveau pari – Uusi haaste
Rechercher un peu de magie – Etsin pientä taikaa
Dans cette inertie morose – Tässä loputtomassa murheessa
Clopin clopan sous la pluie – Klip klop sateessa
Jouer le rôle de sa vie – Vetäessä elämäsi roolia
Puis un soir le rideau tombe – Kunnes eräänä iltana esirippu putoaa
C’est pareil pour tout l’monde – Tämä on samaihan jokaiselle
Rester debout mais à quel prix – Pysyt pystyssä, mutta millä hinnalla?
Sacrifier son instinct et ses envies – Uhraat vaistosi ja toiveesi
Les plus essentielles – Ne kaikista oleellisimmat
Mais tout peut changer aujourd’hui – Mutta kaikki voi muuttua tänään
Et le premier jour du reste de ta vie – Ja loppuelämäsi ensimmäisenä päivänä
Plus confidentiel – Enemmän luottamuksellista
Etienne Daho: Le premier jour
Ranskattarena 