Rakkaudesta

Keväinen Pariisin matka on matka omaan itseeni. Se on matka Ranskaan ja se on matka kaikkeen siihen, mitä olen käynyt läpi näiden vuosien aikana: se on matka siihen omaan ulkopuolisuuden tunteeseen, mutta myös siihen, mitä olen saavuttanut tänä aikana. Pariisi – tuo rakkauden kaupunki. Tuntuu aluksi hieman oudolta olla tässä maailman romanttisemmassa kaupungissa yksin. Täällähän kuuluisi olla jonkun kanssa ja fiilistellä tuota tunnetta – rakkautta – l’amour.

Niin, sananahan tuo rakkaus ranskaksi on maksuliininen, mutta muuttuu feminiiniksi silloin, kun se laitetaan monikkoon. Suomalaisella rakkaudella ei ole sukua. Karkeasti sanottuna, kun kerran rakastetaan, niin rakastetaan. Päivänkakkarakin kertoo, onko sitä rakkautta vai eikö: rakastaa, ei rakasta, rakastaa…

Ranskassa ’kaikki’ on monimutkaisempaa ja monimuotoisempaa. Päivänkakkaran terälehtiä nyppiessä rakkauden kavalkadikin on paljon laajempi: un peu, beaucoup, passionnément, à la folie, plus que tout, pas du tout – vähän, paljon, intohimoisesti, hulluuteen asti, enemmän kuin mitään muuta, ei ollenkaan.

Niinpä Pariisikin on varsin oiva paikka ottaa aikaa itselle ja tutustua siihen omaan itseensä: mistä se minä oikein pidänkään. Miten paljon minä itsestäni pidänkään, vähän paljon vai jotain siltä väliltä. Sen takia lopulta päädyn ajattelemaan, että maailman romanttisin kaupunki on juuri se paras paikka tutustua itseeni – ja siihen ranskalaisuuteen, sillä tuo sama päivänkakkaralitania toimii myös omaan suhtautumiseeni Ranskaan. Rakkauden taso voi vaihtua kovin nopeasti päivän aikana:

Vähän: Ranskalaiset sanovat kaikkeen aina ensin ei. Mikään ei ole mahdollista. Ei onnistu. Ei voi. Ei missään tapauksessa. Nyt en enää hermostu. Ensimmäinen ei on aivan normaalia. Istun rauhassa ja hengitän. Kaikki hyvin. Lasken kymmeneen: odotan viikon. Kyllä se onnistuu. Kaikki on mahdollista. Illalla kävelymatkalla kaupungissa tekisi mieli pysähtyä viinilasilliselle. Kello on kuitenkin paljon ja on ranskalaisittain illallisaika. Pysähdymme bistron kupeeseen. Istuudumme. Tarjoilija tulee ja kysyy, syömäänkö. Ei, ei kun lasillinen kelpaisi. Ei. Ei onnistu. Viiniä saa tarjoilla vain ruoan kanssa, mutta kysytään ravintolan isännältä, onnistuisiko. Tarjoilija palaa. Onnistuu. Ensimmäinen vastaus on ei, joka on juuri muuttunut kylläksi. Ranskassa kaikelle on eri sävyjä. Harmaille erityisesti.

Paljon: Culture. Kulttuuri. Kauneus. Harmonia. Historia. Naisellisuus. Korkokengät. Huulipuna. Auringon luonnollisesti vaalentamat hiukset. Hajuvesi. La vie est belle. L’amourrrrrr. Rrrrrranska.

Intohimoisesti: Täysin ranskalaiset kylät, jotka ovat niin sakeana ranskalaisuutta ja tunnelmaa, että se nielaisee mukaansa. Jos täällä tekee tuttavuuksia, on luultavasti löytänyt elinikäisen ystävän. Elämä. Sakeana: virheet, erehdykset, oivallukset, sattumat. Lasilliset viiniä – kuohuvaa, laskeva aurinko. Nouseva aurinko. Nauru: kikatus. Kutkutus. Musiikki. Liehuvat helmat. Elämä. Tämä hetki.

Hulluuteen asti: Ranskalaisuus – kaikissa sen muodoissaan. Se kuinka yhden päivän aikana voi täysin rauhallisen raukeasta rantatunnelmasta ajatua hermoromahduksen partaalle – täysin hulluuteen asti. Ranskalaisuus koettelee uskoa, rajoja, hermoja. Juuri kun ajattelee, että ei kestä enempää, jotain ihmeellistä tapahtuu, ja kaikkiin kysymyksiin vastataan. Mitä minä olisinkaan ilman tätä maata ja sen mysteeristä magiaa?

Enemmän kuin mitään muuta: Perhe, la famille. Ilman selityksiä. Toi et moi. Sinä ja minä – me.

Ei ollenkaan: Caca de chien. Koirankakka, jota on joka paikassa. Kuivina käkkäröinä juoksulenkillä. Jalkakäytävillä. Kaikkialla muualla paitsi roskiksessa. Ja naapurin kissat, jotka käyvät kakkimassa pihalle. Mieheni kielsi minua ilmaisemasta itseäni naapurille, kun hermot menivät tällä ihmisellä kireälle. Onneksi lapset pelastivat tilanteen saamalla kutsun naapurin lasten synttärijuhliin ja kertomalla kakkivasta kissasta. Naapurisopu on palautettu. 😉

Un peu, beaucoup, passionnément, à la folie, plus que tout, pas du tout. Yhtäkkiä ymmärrän kuinka mustan ja valkoisen (tai ”rakastaa, ei rakasta”) väliin mahtuu melkoinen skaala eri tunteita.

Clara Luciani: Amour toujours

Qui des deux va dévorer l’autre le premier?
Kumpi ahnehtii toisen ensimmäisenä?
Car pour ne faire plus qu’un, il faudra laisser
Koska tullakseen yhdeksi on välttämätöntä antaa
Un peu, un peu de soi quelque part
Vähän, vähän itsestään jonnekin
Qui des deux va dévorer l’autre le premier?
Kumpi ahnehtii toisen ensimmäisenä?
Car pour ne faire plus qu’un, il faudra laisser
Koska tullakseen yhdeksi on välttämätöntä antaa
Un peu, un peu de soi quelque part
Vähän, vähän itsestään jonnekin
À la folie (à la folie)
Hulluuteen asti (hulluuteen asti)
Passionnément (pas du tout)
Intohimoisesti (ei ollenkaan)
Un peu, beaucoup, pas du tout
Vähän, paljon, ei ollenkaan
Amour toujours mais pas longtemps
Rakkautta aina, mutta ei kauaa
À la folie (à la folie)
Hulluuteen asti (hulluuteen asti)
Passionnément (pas du tout)
Intohimoisesti (ei ollenkaan)
Un peu, beaucoup, pas du tout
Vähän, paljon, ei ollenkaan
Amour toujours
Rakkautta aina