Ajatuksia elämästäni Etelä-Ranskassa
”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!” Minna Canth (1844–1897) Hiljaisuuden jälkeen on tapahtunut paljon. Niin paljon, että luulen, että yksi postaus ei pysty avaamaan kaikkea. Enkä ole itse asiassa ehtinyt edes sulatella kaikkea tapahtunutta, ollutta ja mennyttä. Tulevaa. Ehkä kaiken eletyn ja koetun jälkeen, ehkä ystävän menetyksen jälkimainingeissa ajatuksissani, ehkä kaiken tämän maailman […]
Lue lisää ELÄMÄN NÄLKÄOlen viime aikoina kirjoittanut vähemmän blogia – toisaalta sen takia, että olen ollut kiireisempi ja aikaa on ollut vähemmän ja toisaalta sen vuoksi, että minun on ollut vaikeampi rauhoittua aloilleni ja kuunnella ajatuksiani. Niin, myönnetävä se varmaankin on, että minun palkintoni näistä ensimmäisistä vuosista on tässä hetkessä. Olen kiivennyt niin monelle henkilökohtaiselle vuorelle – ja […]
Lue lisää Hiljaisuuden jälkeenElämässä on kaikenlaisia aikoja: on aikoja, kun olemme rauhallisia, on aikoja, kun olemme pehmeitä. On aikoja, kun olemme hukassa ja on aikoja, kun tiedämme, mitä haluamme. Minulla on juuri nyt sellainen aika. Tiedän, mitä haluan, enkä ole valmis antamaan piiruakaan periksi siitä. En ole pitänyt itseäni koskaan kovapintaisena neuvottelijana, tai edes ylipäätänsä neuvottelijana, mutta nyt […]
Lue lisää NeuvottelujaHiljaiselo päättyköön. Viime viikot ovat olleet yhtä hullunmyllyä totutellessa uuteen syysrytmiin, lasten uusiin kouluaikoihin ja paluuseen normaaliin toimistoelämään. Illat ovat olleet täynnä vanhempieniltoja, koulutarvikkeiden ostoa ja kaikkea muuta mahdollista pientä ja isoa askaretta. Pieni poikani on myös alkanut mennä lähikylän kouluun koulubussilla. Tuo bieni bussi saa minut jostain syytä kyyneliin. On jotenkin niin liikuttavaa, että […]
Lue lisää LuonnonVOIMIASyntymäpäivän jälkeinen aamu valkenee samanlaisena kuin ennenkin. Edellisen aamun seesteisyys on tietyllä lailla tiessään. Silti jotain on muuttunut – yhtäkkiä ymmärrän, että tässä olen minä – täydessä elämässä – ja jostain se ajatus tulee – enää en suostuisi elämään puolittaista elämää tai jotain, mikä ei ole täysin minua. Ensimmäisenä päätän, että vaikka elämä harvoin on […]
Lue lisää EnnusmerkkejäAika on absoluuttinen, sama kaikille sanotaan. Silti se on kummallinen käsite. Niin, syntymäpäiväni on ihan tuossa kulman takana. Kohta se on täynnä, ne maagiset 40 vuotta, puoli elämää: mitä kaikkea siihen on mahtunutkaan. Lapsuus, nuoruus, ensimmäiset askeleet aikuisuuteen, ja nyt jonkinlainen syvä aikuisuus: minusta on tullut minä. Moniin kysymyksiini on vastattu: miksi olen täällä? Mikä […]
Lue lisää Rakas aikaElokuu on täällä ja Suomi-visiitti on takana. Suomessa elokuussa on jo aimo annos syksyä, ilma viilentyy ja paluu kouluun ja töihin odottaa edessäpäin. Kesän taika alkaa kadota. Ranskassa tämä on toisin, elokuu on vielä täyttä lomakautta, lämpö hellii ja kesä on parhaimmillaan. Näiden kahden tunnelman välillä on kummallista kulkea. Lämpö hellii, mutta tänä vuonna kesä […]
Lue lisää Paluu eteläänTäällä ollaan, rakkaassa kotimaassa. Olin ihan varma, että kotimaan kamaralle laskeutuessa tulee itku, mutta ei sitä sitten tullutkaan. Olo oli yllättävän kotoinen heti ensimmäisestä hetkestä alkaen. Rajamiehet olivat hymyileviä yöllisestä kellonajasta huolimatta ja vastaanotto oli yllättävän sydämellinen. Näinkö ihania ihmiset ovatkin? Se oli jo jotenkin ehtinyt unohtua kuukausien kuluessa. Niin, minä voin lähteä, mutta Suomi […]
Lue lisää KotimatkaOlen kuunnellut pitkästä aikaa vanhoja lauluja: miettinyt sitä, miten ne tuovat mieleen muistoja ja tunteita vuosien takaa. Ne vievät vanhoihin aikoihin. Mielenkiintoista on se, miten vuosien jälkeen laulujen sanat avautuvat uudella tavalla: vuodet ovat tuoneet kypsyyttä ja syvyyttä elämän ymmärtämisessä. Mikään ei ole enää niin musta-valkoista ja yhdensuuntaista kuin ehkä nuoruuden idealismissa; elämä on opettanut […]
Lue lisää Täydellinen onni?Ikkunaluukku narisee ja kolahtaa auki seinää vasten. Tuttu rutiini, joka kertoo, että uusi aamu on alkanut. Uusiin ääniin tottuu hiljalleen ja niistä tulee osa uutta elämää – rutiinia. Tutut äänet kantautuvat naapurustossa: ikkunaluukkujen kolina, kirkonkellojen kumina, sirkkojen ja kaskaiden siritys. Ambulanssin piipaakin kuulostaa nykyään tutulta. Aikaa siihen on kuitenkin mennyt paljon. Ihanaa on se, kuinka […]
Lue lisää Sydämen kehto
Ranskattarena 